Logistiikan toimihenkilöt
Blogi

Blogi

 

Köyhyyden kierre on pysäytettävä

Luin vähän aikaa sitten Yhteishyvä-lehdestä jutun, jossa kerrottiin kuinka köyhyys syö lasten hyvinvointia. Artikkeli kosketti sydäntäni, ei pelkästään empatian tunteen vuoksi vaan myös sen vuoksi, että tiedän miltä köyhyys lapsena tuntuu.

Itse olen kasvanut kolmilapsisessa perheessä. Äitini oli yksinhuoltaja, eikä isätukenut meitä rahallisesti. Äitini oli aina kova tekemään töitä. Hän oli joutunut vaikeuksiin lainan takauksien kanssa 1990-luvun lamassa. Jokainen lapsilisä ja asumistuki oli siis kultaakin kalliimpaa, koska ulosotto vei aina suoraan 1/3 osan palkasta. Helsingissä asuminen kolmen lapsen kanssa oli niin kallista, että äitini teki kahta työtä samaan aikaan. Hän oli päivät töissä yhdessä paikkaa ja yöt töissä toisessa paikassa. Muistan sen ajan sellaisena, ettei äitiä juuri koskaan näkynyt kuin hetken. Hän teki ruoan valmiiksi ja sitten suuntasi suoraan nukkumaan. Silloin oli hyvin vaikea käsittää, miksi äitiä ei näkynyt juuri koskaan. Nyt sen ymmärrän.

Tiedän miltä tuntuu, kun perheessä ei ole yksinkertaisesti varaa ostaa kuin vain välttämättömät asiat, jos niitäkään. Pienenä opin pitämään paljon kouluruoasta. Koulussa sai hyvää ruokaa, jota halusin tankata kunnolla, jotta jaksaisin sillä koko päivän. Aina ei ollut varmaa, olisiko kotona edes leipää, eikä aamupalaa oltu syöty. Opin jo ala-asteikäisenä stressin rahan vähäisyydestä. Sen, miten vanhempi taistelee sen kanssa, pitääkö joku lasku jättää maksamatta tässä kuussa, jotta saisi ostettua ruokaa jääkaappiin.

Artikkelissa puhuttiin myös siitä, kuinka köyhyys siirtyy sukupolvelta toiselle. Yli viisi vuotta toimeentulotukea saaneiden vanhempien lapsista 70% saa toimeentulotukea. Tämä kävi ilmi THL tutkimuksesta, jossa seurattiin vuonna 1987 syntyneitä aikuisiksi asti. Jos tämä todella pitää paikkansa, pitäisi tulevan hallituksen todella keskittyä siihen, miten saadaan työttömyyden kierre katkaistua ja koulutusta lisättyä.

Sen sijaan aktiivimalli on nyt leikannut monilta perheiltä niitä tärkeitä ja tarkkaan laskettuja euroja. Monet perheet ovat riippuvaisia kymmenistä euroista, joita ollaan leikattu pois. Viimeisimpien leikkauksien takia voi olla, että leikkauksien kohteeksi joutuneiden työttömien lapset joutuvat jättämään halvan, mutta sitäkin tärkeämmän harrastuksen. Tämä voi johtaa siihen, että sosiaaliset taidot eivät kehity. Lapsi erakoituu, koska hänellä ei ole paikkaa, missä viettää aikaa saman ikäisten lapsien kanssa. Moni yksinäinen lapsi ajautuu helposti tilanteeseen, jossa erakoituu eikä lähde opiskelemaan ja tätä myöden jää työttömäksi ja joutuu hakemaan toimeentulotukea. Tämä köyhyyden kierre on pysäytettävä.

Lakataan leikkaamasta sieltä mikä vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen. Lakataan leikkaamasta sieltä paikasta, mistä löytyy ne tulevaisuuden veronmaksajat. Lakataan viemästä niiltä, joilla ei ole paljoa.

 

 

Saija Seljankukka 
10.4.2019

----------------------------------------------------------------------------------------

TYÖMATKAPYÖRÄILY, VAIHTOEHTO JULKISILLE KULKUVÄLINEILLE JA OMALLE AUTOLLE

Pyöräillen olisin jo perillä….

 

On joulukuun aamu, istun bussissa ja katson kelloa todeten: ”Pyöräillen olisin jo perillä.” Ihmettelen itsekseni: ”Miksi bussi, joka lähtee Itäkeskuksesta lentokentälle, voi olla näin hidas vaikka matkaa on vain alle 20 km?” Työpaikkani on Aviapoliksessa, jonka kautta lentokenttäbussit kulkevat. Kuljen bussilinjalla 561, jonka pitäisi olla nk. poikittaislinja eli käsitykseni mukaan nopein yhteys Itä-Helsingistä lentokentälle. Matkaa hidastaa kulku Malmin aseman kautta ja pysähtymien lähes jokaisella pysäkillä. Tehokasta varmasti mutta hidasta, mikä ei kannusta kulkemaan työmatkoja julkisilla kulkuneuvoilla.

Ihmettelen myös miksei Herttoniemestä ole suoraa bussiyhteyttä lentokentälle vaikka alueella on paljon asukkaita? Rahakysymys tämäkin varmaan… Olen kulkenut työmatkat myös henkilöautolla, jolloin aikaa on kulunut noin 25-30 min mikäli lähden ennen ruuhkaa. Ei ihme että moni päättyy käyttämään omaa autoa työmatkoihin.

 

 

Työmatkapyöräily alkoi kokeilusta ja siitä tuli tapa työnantajani kannustuksen myötä.

Työmatkapyöräilyn aloitin kokeilunhalusta haastaa itseni ja vähitellen siitä tuli tapa osittain myös työnantajani kannustuksesta. Viisi vuotta sitten menin ostamaan uuden pyörän avajaistarjouksesta, jossa se oli tarjouksessa puoleen hintaan. Hyvästä tarjouksesta en voinut tietenkään kieltäytyä ja ostin pyörän, mutta lisäksi tarvittiin normaalihintaisia lisävarusteita kuten lokasuojat, kissansilmä, jalka jne. Lopullinen hinta oli mielestäni kallis, joten ”perusnuukana” patistin itseni käyttämään pyörää.

Ystäväni kannustuksesta kokeilin myös työmatkapyöräilyä, mutta se tuntui liian raskaalta sillä matkaa oli 18 km/suunta (Nykyinen työmatkani on 16 km/suunta). Samoihin aikoihin työnantajani panosti liikunnan tukemiseen ja ilmoittauduimme yhdessä ”Midnightruniin” (10 km yöjuoksuun Helsingin keskustassa syyskuussa). Jokainen osallistuja sai harjoittelua varten oman sykemittarin. Työpaikallani järjestettiin myös osastojen välinen kilpailu siitä, mikä osasto liikkui eniten. Tällöin työmatkapyöräilyllä sain helposti saldoa ”kilpailukassaan” ja vähitellen huomasin pyöräileväni töihin aina kun ”sää salli”.

 

 

Oikeat varusteet ovat mukavuutta ja osa liikenneturvallisuutta

Oikeat pyöräilyvarusteet ovat mukavuutta ja osa liikenneturvallisuutta. Alkuvuosina en panostanut varusteisiin, koska pidin pyöräilyvaatteita ”tekstiiliurheiluna”. Mielestäni pelkkä käytetty kirpputorilta ostettu kypärä riitti. Vähitellen ostin erilaisia pyöräilyvaatteita talvella, jolloin ne olivat tarjouksessa. Pyöräilyvaatteet ovat tehty siten että ne ”hengittävät”, lämmittävät ja ovat miellyttävät päällä eivätkä kiristä. Sanoisin että pyöräillessä ei palella eikä vaatteet kiristä, jos pukeutuu oikein.

Nykyisin urheiluvaatteista on tarjolla hyvin värikkäitä vaihtoehtoja ja monet ovat ”huomionvärisiä”. Itselläni on nykyisin oranssinen takki ja keltainen kypärä, joiden käytön myötä olen havainnut etten enää joudu kovinkaan usein ”läheltä piti” tilanteisiin, joita alkuvuosina oli enemmän. Uskon että värikkäät vaatteet ovat myös osa liikenneturvallisuutta.

 

Pyöräilykokemus ja -liikennesääntöjen tunteminen auttavat ennakoimaan vaaratilanteita ja lisäävät siten turvallisuutta

Kokemus on hyväksi myös pyöräillessä sillä mitä enemmän pyöräilen sitä paremmin pystyn ennakoimalla välttämään ”läheltä piti” tilanteita. Mielestäni on myös hyvä osata hyvin liikennesäännöt, jotka koskevat sekä pyöräilijöitä että autoilijoita.

Aluksi pyöräilin kuten ”sunnuntaipyöräilijä”, joka ei ymmärtänyt huomioida tarpeeksi muiden liikkumisia. Liikenteessä on hyvä tarkkailla miten itse ajaa ja miten muut ajavat sillä siten voi ennakoimalla välttää

mahdollisia vaaratilanteita. Tällainen on esim. kaistan vaihto ohitustilanteessa sillä nykyisin monet pyöräilevät hyvin nopeasti .

Pienet lapset, koirienulkoiluttajat ja ”kuulokekävelijät” ovat oma erityinen ryhmänsä kevyen liikenteen väylällä. Pienet lapset ovat aina arvaamattomia ja heidät ohittaessa on aina varauduttava pysähtymään tarvittaessa hyvinkin nopeasti. Aamuisin liikenteessä on myös melko paljon koiranulkoiluttajia, jotka eivät aina kuule takaa tulevaa pyöräilijää ja siksi heidän koiransa voivat tulla yllättäen pyöräilijän eteen. Jotkut soittavat kelloa koiria lähestyttäessä mutta jotkut koirat saattavat säikähtää ja rynnätä pyöräilijää kohti. Itse olen ratkaissut ongelman ”yskimällä” aina hyvissä ajoin ennen koiranulkoiluttajaa lähestyttäessä. Suosittelen sillä se toimii. Joskus koiranulkoiluttajat, joilla on korvakuulokkeet, eivät havaitse lähestyvää pyörää ja kävelevät kumpaakin puolta vuorotellen koiriensa kiinnostusten mukaan.

Jalankulkija saa kulkea kevyen liikenteen väylällä kumpaa puolta tahansa mutta jotkut kulkevat myös keskellä, jolloin on vaikea ohittaa etenkin jos heillä on korvakuulokkeet. Tällöin huudan joskus leikkisästi ”tööt, tööt”, joka herättää melkein kaikissa hilpeyttä ja saan usein kiukun sijasta hymyn heidän kasvoilleen.

Pyöräilyä koskevat liikennesäännöt ovat mielestäni aika monimutkaiset. Itse olen sen ikäpolven ihminen, jolloin liikennesääntöjä opetellessani suojatie oli aina pyörätien jatke mutta näin ei nykyisin ole. Suosittelen tutustumaan pyöräilyä koskeviin liikennesääntöihin sillä ne ovat muuttuneet paljon mm. siitä kun minä 70-luvun lopussa kävin autokoulun.

 

https://www.liikenneturva.fi/fi/ajankohtaista/liikennevinkki/tarkkana-risteyksissa-huomaa-pyorailija

 

Työmatkapyöräilijänä olen hyötyliikkuja

Työmatkapyöräilijänä tunnen olevani hyötyliikkuja, joka samalla kohottaa omaa peruskuntoa. Alkuaikoina odotin että laihtuisin, mutta näin ei käynyt sillä pyöräilijän täytyy syödä riittävästi jotta jaksaa polkea töistä kotiin..

Olen mitannut työmatkoihini käytettyjä aikoja eri tavoin kulkien ja verrannut niitä keskenään. Jos lähden kotoa ennen ruuhkaa, olen töissä pyöräillen 55-65 minuutissa (riippuen tuulen suunnasta ja polkunopeudesta), bussilla 70-80 minuutissa (jos lähden viimeistään klo 6:30, ruuhka-aikana aika on reilusti pidempi) ja omalla autolla n. 25 minuutissa (jos lähden ennen kello 7:ää).

Periaatteessa pyöräily- ja bussimatka menevät tasoihin kun huomioi suihkussa käynnin pyöräilyn jälkeen. Pyöräillen saan kuitenkin ”hyvän olon tunteen” ja olen virkeämpänä töissä. Aluksi työmatkapyöräily (36 km/päivä) tuntui raskaalta mutta vähitellen siihen tottui. ”Plussana” pyöräilylle on se, ettei tarvitse tarkkailla bussien aikatauluja vaan voi lähteä kotiin silloin kun haluaa eikä aikaa myöskään kulu turhaan pysäkillä seisomiseen.

 

 

Työmatkapyöräilynon myös luonnossa liikkumista

Työmatkapyöräily on minulle myös luonnossa liikkumista. Reittini töihin kulkee mm. Viikin peltojen ja Vantaan jokivarren kautta. Pidän maalaismaisemasta sillä olen kotoisin pienen kaupungin maalaiskylästä, jossa maitokin haettiin naapurin maalaistalosta. Nyt kohtaan työmatkallani mm. lehmiä Viikin Koetilalla ja hevosia ratsastajineen Tuomarinkylän pelloilla. Työmatkoillani olen myös ”bongannut” esim. rusakon, ketun, oravan, peuran, kyykäärmeen ja muuttolinnut sekä harvinaisimpana välimeren haukan.

Joillakin on ehkä käsitys, että Helsinki on enimmäkseen merenrantaa, kerrostaloja, asfalttia ja puistoja mutta täällä on myös mm. metsiä, peltoja ja jokimaisemia. Työmatkani olen tietoisesti suunnitellut siten, että siihen sisältyisi mahdollisimman paljon luonnossa liikkumista, koska uskon ”luonnossa liikkumisen” rahoittavaan vaikutukseen.

 

Työmatkapyöräily voittaa bussissa istumisen

Näin talvisin kuljen työmatkani bussilla mutta odotan jo maaliskuuta, jolloin yleensä aloitan työmatkapyöräilyn. Minusta on paljon antoisampaa ajaa pyörää kuin istua bussissa joka pysähtyy lähes joka pysäkillä. Bussimatkan yritän toki käyttää hyödyksi ja luen kirjaa tai joskus jopa omat työsähköpostit mutta se lisää stressiä , koska otan ”varaslähdön työhön”. Näistä kahdesta vaihtoehdoista pyöräily on minulle mieluisampi vaihtoehto kulkea töihin. Bussissa istuisin vähintään 2 tuntia 20 minuuttia joka päivä vuoden ympäri.

Oma auto olisi houkutteleva vaihtoehto mutta silloin pitäisi liikkua enemmän arki-iltaisin, jotta peruskunto säilyisi hyvänä. Autolla kulkiessa pitäisi myös tarkkailla milloin lähtee töihin ja töistä, sillä ruuhkassa ajaminen ei ole ”minun juttuni”.

Oman auton käyttö työmatkoihin on myös kallista ja ympäristön kannalta huonompi vaihtoehto kuin julkinen kulkuneuvo tai työmatkapyöräily. On kuitenkin muistettava että moni kulkee työmatkat omalla autolla alueilta, joista ei ole muita vaihtoehtoa tai julkisen kulkuneuvon käyttö veisi liikaa aikaa.

Vaikka työmatkapyöräilen yli puolet vuodessa, toivoisin Vantaan kaupungin /Seutuliikenteen tutkivan miten julkisen liikenteen esim. Aviapoliksen alueelle saisi sen sujuvammaksi, joka houkuttelisi monia jättämään auton kotiin. Muistaakseni näin kävi Helsingissä 80-luvun alussa kun metro aloitti liikennöinnin.

Hyvä liikennesuunnittelu ja Julkisen liikenteen ”tehostaminen” vähentäisi ruuhkaa ja olisi siten myös ympäristöystävällisempää.

 

Työmatkapyöräily on mielestäni myös asennekysymys: ”Miten motivoida itsensä aamulla unisena pyöräilemään?”

 

Jaana Ahokainen
15.1.2019

-----------------------------------------------------------------------------------

Kenen joukossa seisot Antti,

nyt kun joka tuutista on todettu isoon ääneen maahanmuuton tuomista rajattomista mahdollisuuksista eri yhteiskunnan osa-alueilla,  piti meidänkin keskusjärjestön puheenjohtajan ottaa tietenkin kantaa veretseisauttavalla tavalla meidän suomalaisten jäsenten työn näkökulmasta.

Antti Palola STTK:n puheenjohtajan ominaisuudessa kertoili miten tarveharkinta työvoiman tännesaamiseksi EU-alueen ulkopuolelta tulisi vapauttaa jotta tietyille työvoimapulasta kärsiville aloille saataisiin työvoimaa haalittua kaukaa EU:n ulkopuolelta. Perusteinahan on tietty tuttu liturgia huoltosuhteen heikkenemisestä ja hyvinvointipalvelujen turvaamisesta maassamme. Kuitenkin ollaan valmiita tekemään kaikkemme edistääkseen tulijoiden asettumista työelämän palvelukseen ja säällisten (mitähän ne lie) työolojen turvaamiseksi. Lisäksi rahaa on käytettävä kouluttamiseen - ja ilmeisesti sitä jostakin taikaseinästä on löydettävissäkin, ainakin STTK:n johdon mielestä?

Peruskallijo on ollut aivan pöyristyksissään tällaisesta kannanotosta ja näköalattomuudesta mikä on nyt kerrottu herrojen työelämän asiantuntijoiden suusta.  Itse ainakin maalaisjärkeä käyttäen ja sitä yleensä suosien pystyn heittämään pari pääkohtaa miksi on tärkeää pitää tarveharkinta jatkossakin.

Tässä maassa on työelämä ollut aina murroksessa sekä ammattiliittojenkin murros on ollut havaittavissa useamman vuosikymmenen. Jäsenmäärä on ollut jatkuvassa laskussa liitolla kun liitolla erinäisten ”ytk”-tyyppisten potinjakajien myötä. Em. työttömyyskassan vetovoiman olen saanut todeta jo vuosia omallakin työpaikalla erinäisten jäsenhankintatapahtumia rakennellessani. Miten ammattiliitot pystyisivät tähän sitten vastaamaan? Ilmeisesti STTK ja joidenkin sen alaisten liittojen puheenjohtajat, jotka omaavat tietyn poliittisen kirjainyhdistelmän nimen perässä,  kuvittelevat että porukan joka on usein kouluttamatonta, tai ainakin varsin heikosti koulutettua toisi ryöpsähdyksen jäsenmäärään. Mikäli näin kuvittelevat kannattaa hieman ottaa kokovartalopeiliä ja tutustua että voisiko vika kenties olla työelämän rakenteissa ja siinä, että porukan on helpompaa ja ns.kannattavampaa jäädä kotiin makoilemaan erinäisten etuuksien varaan kun mennä töihin jo tänään. Näkisin lähtökohtaisesti jäsenmäärän kasvattamisen vaativan selkeää ”adidas-hommaa” menetettyjen jäsenten kohdalla ja perehtymistä heidän odotuksiin järjestötyöstä, jota tällaiset kannanotot eivät ainakaan paranna.

Kiinnostaisi kuulla perusteet siihen nähdäänkö tässä minkäänlaista negatiivista mahdollisuutta myöskään kaksien työmarkkinoiden uhasta, eli puhuttaessa tietyn puolueen ajamien halpatyömarkkinoiden avaamisesta? Näistähän meillä on läheisiä esimerkkejä esim. Saksasta tai hieman kauempaakin jenkkilästä. Mistä me otamme nämä halpatyöläiset? Sieltä kaukaa, vai peräti oman maan kansalaisistako rakennetaan ne halvat markkinat ajan kuluessa?

Luultavasti sellaiset puheet maalataan laveasti sillä että ammattiliitot eivät tätä tule hyväksymään. Mutta miten siinä onnistutaan tulevaisuudessa kun paine kasvaa jatkuvasti kolmikantaa kohtaan? Koko ajan enenevässä määrin lisääntyy puheet ja kirjoitukset siitä että ammattiliittoja ei tarvita, ne ovat kehityksen jarru tai että ne ajaa vaan omaa etuaan, ei palkansaajan. Onko järjestön johtoporras todellakin noin laput silmillä tehdessään uudenlaisia linjanvetoja koko maton vetämiseksi suomalaisen työntekijän alta vain siksi ettei uskalleta puuttua työelämän rakenteisiin ja ottamalla lusikkaa kauniiseen käteen tukemalla niitä 250 000 suomalaista jotka syystä tai toisesta ovat työttöminä. Keinoina voisi olla ottamalla asiat asioina ja käyttämällä sitä suurta valtaa mikä ay-liikkeellä vielä on ja käymällä hallituksen ja työnantajajärjestöjen kanssa yhteistyöhön asioiden oikeanlaisten lääkkeiden, niiden jopa kipeidenkin löytämiseksi.

En tule ikinä hyväksymään tämänkaltaista politikointia omassa järjestössäni ja tulen siitä sanoutumaan vahvasti irti nyt ja jatkossakin koska se ei kuulu tälle kentälle mikäli lääkkeenä on halpatyövoima suomalaista työtä vastaan, sillä se ei ole ainakaan suomalaisen palkansaajan etu!!

 

peruskallijo
5.6.2018

 

 

-------------------------------------------------------------------------------------------

JA TAAS KEVÄT....

Ainakin yrittää tulla mutta saatiinkin sen sijaan koulutusta  kun Logistiikan

toimihenkilöt ry järjesti ystävänpäivän kunniaksi TULLIASIOIDEN PERUSTEET-kurssin Holiday Inn hotellissa Helsingin messukeskuksessa.

Tullin kouluttajat Kirsi Azalze-Dria , Marko Palander sekä Jami Hirvonen pitivät meille noin neljännessadalle osallistujalle todella tuhdin tietopaketin aiheesta. Ja mikäs oli seurata esityksien ’kalvosulkeisia’ 90 tuuman fläppitaululta eli telkkarilta.

 tullli1

Esityksissä käsiteltiin muun muassa Tullin organisaatiota ja toimintaa yleisesti. Tavaran luokittelua oikeisiin tullinimikkeisiin ja tiedonhakua. Selvitettiin tuonnin tullaus ja muita prosesseja sekä saatiin johdanto tulliverotukseen.

Saatin kuulla esimerkiksi kasvien myrkkyjäämistä on erilaisia määreitä EU-maidenkin kesken.

tulli2

 

Vuodenvaihteen muutoksiin kuulu mm. se että Arvonlisäveron kanto siirtyi Tullilta Verohallinnolle. Karkeasti ilmaistuna Arvonlisärekisteriin merkityt yritykset ilmoittavat ja maksavat tuonteihin liittyvät Arvonlisäverot oma-aloitteisesti suoraan verottajalle. Poikkeuksia ovat mm. yksityishenkilöiden käteistullaukset ja tullin jälkikannot ja mahdolliset tullirikosasiat. Samoin myös autoverotus siirtyi Verottajalle.

 Kaiken tämän lisäksi tutustuttiin sähköiseen ilmoittamiseen sekä tullietuusjärjestelmiin ja sopimuksiin joita Unionilla on lukuisia. Euroopan Unionin tullilaitosten tavoitteena on että vuonna 2020 kaikki toiminnot olisivat sähköisiä.

tulli3

Päivän päätteeksi käytiin vielä läpi tullipassitukseen ja tullivarastoihin liittyviä toimintoja sekä määräyksiä.

Päivä oli todella mielenkiintoinen sekä hyödyllinen ja osallistujat olivat sitä mieltä että tämäntapaista koulutusta pitää ehdottomasti jatkaa.

 

J.T.HALME
20.2.2018

------------------------------------------------------------------------------------------------

Hei me valvotaan!

Edunvalvontavaliokunta, tuttavallisemmin EVVK oli tässä muutama viikko sitten seminarisoimassa tuolla Tartossa ja maalailemassa tulevaisuudennäkymiä logistisen maailman osalta. Kuulin kollegoiltani töissä, että siellä ainoastaan oltiin kuluttelemassa jäsenten maksamia rahoja ja viettämässä lystiä, mutta oliko se sitä vai mitä se oli? Toki illalla hieman istuttiin alas ja syötiinkin hyvin parin oluen kanssa, mutta se ei ollut suinkaan reissumme päätavoite. Mutta mikä se sitten oli?

Perjantaina kun lähdettiin kohti Tartoa viidentoista hengen voimin, oli odottava fiilis, vaikka porukka olikin jo monelta kokoukselta tuttu tiimi. Kun päivä kääntyi jo iltaan ja olimme ehtineet hieman pohtia toimintaamme menneellä neuvottelukierroksella, saavuimme Tartoon hotelliimme. Iltaohjelmassamme olikin enää kevyttä keskustelua tärkeistä aiheista ja illallinen sekä näiden myötä valmistauduimme lauantain työntäyteiseen päivään.

Lauantai koitti nopeasti ja suuntasimme ani varhain kokoustilaamme käymään läpi tulevaisuuttamme logistiikan parissa. Niin sitä vaan alettiin työstää jo tulevaa liittokierrosta ja työnjakoa sinne kun saatiin keskusteltua ensin mennyt kierros pakettiin. Kiivas elämänrytmi kuvastuu monella työpaikalla ja mahdollisen tulevan kierroksen aikaisia tavoitteita on vaikea vielä hahmottaa, lisäksi meidän tulee valmistautua neljän vuoden päästä jatkuvasti muuttuvaan työmaailmaankin.

Lisäksi työryhmiä jaettiin, joissa perehdytään erilaisiin asiakohtiin huomattavasti syvällisemmin tuottaen spesifimpää asiantuntijuutta ja kokemusta mitä meillä on löytynyt mahtavasti nyt tuoreemmasta uudelleenkasvavasta sukupolvesta. Esitimme nöyrästi kiitoksemme väistyville osaajillemme, joilta olemme saaneet jo parin vuoden ajan paljon hiljaista kokemusta ja tietoa asioista sekä neuvottelutaktiikoista. Haluankin vielä mainita kiitokset väistyville ryhmäläisille tässä kirjallisessa muodossa siitä suunnattomasta kokemuksesta ja näkemyksestä mikä teillä on ja mikä meille on siirtynyt käyttöömme. Onneksi saamme edelleen jatkossakin käyttää asiantuntemustanne elämässä ja neuvotteluissa tarvittaessa.

Pitkän päivän osana oli muutaman tunnin kaupunkikierros halukkaille ja kuulemani mukaan nähtävää riitti sekä joidenkin tuliaisreputkin tuli täytettyä. Itsehän menin ruoan päälle lataamaan akkuja nukkuen sikeästi ennen iltapäivän kokoustamista.

Kovan päivän kokoustamisen päätteeksi ja pienen ehostautumistauon jälkeen suuntasimme paikalliselle "pubi-illalliselle". Ruoka oli uskomattoman hyvää ja sitä riitti varmaan jokaiselle. Kaikki päivän rasitus näkyi porukassa jo tuossavaiheessa väsymyksenä ja sunnuntain reissupäivä ajatuksena takaraivossa, joten uni maistui hyvissä ajoin ja syvästi.

Sunnuntain kotimatka menikin rauhallisesti ja odottavalla sekä henkeä nostavalla fiiliksellä siitä, että uusi neuvottelukierros on jo polkastu asiantuntevalla sekä yhtenäisellä porukalla käyntiin. Tämä onkin hyvä kaikkien alalla työskentelevien muistaa, että tätä tulevaakaan neuvottelukierrosta ei ytk neuvottele, vaan ainoastaan me - oman alamme asiantuntijat. Suurella sydämellä kaikkien yhteiseksi hyväksi, ainoastaan yhdessä olemme riittävästi!

Jäseneksi vaan, mikäli et jo ole ja haasta työpaikkasi luottamusmies tai Erton asiantuntija ja selvitä miksi logistiikka on paras alallamme.

 


Peruskallio 21.11.2017
------------------------------------------------------------------------------------------------------

JA TAAS KEVÄT SAI

 

Tuttuun tapaan Logistiikan Toimihenkilöt ent. KHT kokoontui perheenjäsenineen Tikkurilan Heurekaan. Meitä oli mukavaa päivää viettämässä 165 osallistujaa lähes vauvasta vaariin.

Muistin virkistämiseksi Log- Toimihenkilöt kuuluu Erityisalojen Toimihenkilöliittoon ERTOon ent. YTL ja se vuorostaan on osa keskusjärjestöä STTK ent. TVK ja STTK.

Järjestömme puheenjohtaja Marko Nurmi totesi avauspuheenvuorossaan mm että saimme hyvän TES-sopimuksen aikaiseksi vaikka emme olleet mukana ns. KIKY-sopimuksessa.

Hän myös kertoi että järjestömme 40-vuotista taivalta juhlitaan syyskokouksen yhteydessä 18.-19.11.2017 mm. Tallinnan risteilyllä.

Sloganimme ’YHDESSÄ OLEMME ENEMMÄN’

 

Tämän jälkeen Avecit ja lapset pääsivät tutustumaan tekniikan ja eläinmaailman ihmeisiin.

Me jäsenet jäimme vielä 52 henkilön voimalla kevätkokoustamaan sääntömääräiset asiat järjestykseen.

Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin pitkäaikainen jäsen ja aktiivi Pekka Juvonen.

Valittiin myös muut toimihenkilöt. Esimerkiksi kolme ääntenlaskijaa. Tosin heidän palvelujaan ei tässä kokouksessa tarvittu.

Vuoden 2016 tilinpäätös hyväksyttiin ja todettiin järjestön taloudellisen tilanteen olevan suhteellisen hyvä.

Lisäksi hehkutettiin että ns ’ vuoden makein kahvitapahtumassa’ oli osanottajia ollut koko maassa yli tuhat alan ammattilaista.

Mökkivastaava Anne Kivelä mainosti meidän Hinkuhimoksen mökin loppuvuoden vapaita viikkoja.

Hyväksyttiin myös toimintakertomus vuodelta 2016. Sen mukaan erilaista toimintaa on ollut kiitettävästi.

  

Lopuksi vietimme mukavan lauantaipäivan Heurekan ihmeiden parissa.

Ja sääkin oli lähes helteinen ensimmäistä kertaa kuluvana keväänä.

 

J.T.Halme

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------- 

Tori-Kirpputori-Nettikirpputori, Tori?

Paljon puhutaan nykypäivänä internetin ihmeellisestä maailmasta, miten nykyään ei pysty juuri mitään tekemään jos nettiyhteys sattuu pätkimään; saunaa ei saa päälle, jääkaappi ei hälytä sulamisesta. Miten tehdä jos joku haluaa ottaa sähköpostilla yhteyttä, entä mistä näen illan tv-ohjelmat.

 

Kehitys kehittyy.

Muistan kun oman mummuni kanssa kävimme joka lauantai torilla hakemassa viikon perunat, samalla tuli kierreltyä katselemassa toripöytien tarjontaa.

Olin tuolloin niin nuori, etten muista muuta kuin lukuisat myyjät täysine pöytineen, perinteiset arpamyyjät ja ne mielenkiintoiset tavarat mihin ei saanut koskea. Tuolloin oli harvinaisuus jos jollain oli jotain uutta myytävänä, suurin osa tavaroista oli käytettyjä omalta perheeltä käyttämättä jääneitä esineitä tai myyjän itsensä tekemiä käsitöitä.

Tapahtumana torilla käynti oli varma keino tavata tuttuja ja viettää aikaa ulkosalla.

Toripäivän päätti limu ja munkki torikahvilassa, tämä oli parasta.

 

Myöhemmin, sain itsekin ensimmäiset tienestit myymällä isäni tekemiä saunavihtoja.

Tätä päivää valmisteltiin kuulkaas huolella, olin varannut muovipussillisen Aku Ankkoja mukaan, jotta toripäivä istuttuna yhdessä paikassa sujuisi mukavasti. Mummun tekemillä eväillä olisi ruokkinut koko torikansan ja varavaatetta oli vaikka talvi olisi yllättänyt kesken kesäkuun.

Loppupeleissä vihdat tai vastat menivät kuin kuumille kiville, olihan tuo selvä – kuusi vuotias poika torilla pitämässä omaa kojua, kyllä tämä sellainen myyntivaltti on, että vihdat pois.

 

Torit jäivät pikkuhiljaa historiaan, nykyajan torilta löytyy enää uusien tuotteiden myyjiä, käytettyjä tavaroita korkeintaan torin roskiksesta. Vanhoista ajoista jäljellä on enää perunanmyyjät ja eri järjestöjen arvat.

Tuttujakaan ei toreilla enää tapaa, koska ihmiset ovat siirtyneet (euro-,femma-,jätti-,ale-,säästö-super-) megakirpputoreille, noihin jättimäisiin halleihin joista teollisuuskoneet on romutettu ja tilalle on saatu vanerisia toripöytiä horisonttiin asti.

n. 30 eurolla saat viikoksi viedä ylimääräiset tavarasi kirpputorin myytäväksi, viikon lopulla huomaat, että olet saanut palkkioksi myynnistä 10 euroa, osa tavaroistasi on hävinnyt ja ne kaikkein ”turhimmat” joutuu viemään takaisin kotiin. Mutta oletpahan saanut viettää aikasi poissa ihmisten ilmoilta.

 

Nykyajan villitys onkin sitten ollut erilaiset netissä toimivat kirpputorit, on neppistä ja näppistä, pääsääntöisesti Facebookin kautta pyöritettävät kirpputorit kasvavat ja laajenevat pienimpiinkin taajamiin, innokkaat ylläpitäjät laativat sivustolle säännöt ja kauppa alkaa käydä.

Arvokasta aikaa säästyy kun ei tarvitse enään poistua kodista lainkaan, kaupatkin voi sopia kotiovelle, siitä ovenraosta mahtuu merkkifarkut käytävään ja vitonen huoneistoon, tämän säästetyn ajan ja saadut rahat voikin sitten käyttää muiden nettikirpputorien selailuun. Mutta muista, että sääntöjä ei pidä rikkoman, muuten sinut voidaan tiputtaa ryhmästä, etkä enää pääse osalliseksi tästä nykyajan huumasta; ainakaan tällä kirpputorilla.

 

Selvähän on, että kaupankäynti kuuluu ihmisen perustarpeisiin, ja järkeväähän tämä on; pahimmillaan pieneksi jääneen vauvan potkuhaalarin saa myytyä eteenpäin puoleen hintaan, tässä hyötyy sekä ostaja, että myyjä.

 

Uusimpana hienoutena bongasin lehdestä takakonttikirpputorin, tässä ajatuksena on kokoontua sovittuna ajankohtana esimerkiksi jonkin kaupan parkkipaikalle ja eikun takaluukku auki ja kauppa käy jälleen, ihmiset tapaavat toisiaan ja kenties samalla törmää tuttuihin?

Olemmeko palaamassa ajassa taaksepäin, kehitystä vastaan?

 

Jos olemme niin iso peukku sille!

 

Väinö Kisko  4.4.2017
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Äitiyslomalta paluu työelämään.
 

Milloin palaan töihin? Milloin äitiysraha loppuu? Mitä jos en halua aloittaa täysviikkoisesti töitä kun lapsi on vielä niin pieni? Saanko jatkettu äippälomaa käyttämättömillä lomillani?

 

Nämä olivat peruskysymyksiä, joita kävin läpi päässäni syksyllä. Olin jo aiemmin mietiskellyt mikä olisi hyvä ajan kohta töihin paluulle.

En aikonut jäädä kotiin niin, että olisin jäänyt kodinhoidontuelle vaan olimme jo yhdessä päättäneet, että tulisin palaamaan työelämään pian äitiysvapaiden loppumisen jälkeen.

 

Nämä ovat tärkeitä asioita, joiden päätökset on hyvä tehdä hyvissä ajoin. Siinä on asioita, joita tulee ottaa huomioon. Asia joita en itse tiennyt oli esim. se että äitiysvapaiden aikana lomat kertyvät normaalisti. Jäin äitiysvapaille helmikuussa 2015. Minulla jäi kesälomani käyttämättä. Tämä oli siis hyvä tapa pidentää töiden alkua.

Äippä lomani loppui virallisesti vuoden vaihteessa 2015. Palasin töihin 8.2 eli pidin 2015 kesälomat ja 2016 talviloma viikot vuoden alussa. Siinä kohtaa tyttömme olikin jo 10 kuukautinen ja minulla oli varmempi olo palata töihin ja laittaa hänet hoitoon.

Olin jo kuullut ystäviltäni, että olisi mahdollista aloittaa työt niin, että tekee lyhennettyä viikkoa/päivää. Tämä oli mahtavaa, saisin rauhallisen laskun vuoden jälkeen työelämään ja tyttö voisi olla kotona minun kanssani yhden ylimääräisen päivän viikossa. Tässä olisi myös mahdollisuus hakea joustavaa hoitorahaa tukemaan tätä lyhennettyä viikkoa. Jokainen vanhempi tietää, että se lisä euro on tärkeä.

 

Monien päätöksien kautta kun olin saanut nämä asiat selville, oli aika lähteä sopimaan työpaikan kanssa paluuta sekä hakemaan lapselle hoitopaikkaa. Hoitopaikka olisi haettava vähintään 4kk ennen hoidon tarvetta, näin kunnalla on velvoite tarjota hoitopaikkaa toivomalle ajan kohdalle.

Onneksemme asumme alueella, jossa on monta perhepäivähoitajaa.

Meillä kävi hyvä tuuri ja saimme perhepäivähoito paikan aivan kotimme läheisyydestä.

Sain hyvin sovittua työnantajani kanssa sopivan päivän, jolloin olisin kotona. Tein hakemuksen joustavasta hoitorahasta. Hoito raha myönnettiin.

Asiat olivat kohdallaan ja voisin aloittaa työt. Miten kaikki lähtisi toimimaan? Miten sopeudun jälleen aikuisten maailmaan oltuani vuoden pienen lapsen kanssa?

Miten äiti ja isä pärjäisi kun lapsi pitää viedä hoitoon? Nämä olivat niitä kysymyksiä joita kävi mielessäni läpi.

Paikat joista saat tietoa:

- oman kunnan sivuilta. Kunnissa on eroavaisuuksia siitä miten päivähoito järjestyy. Kannattaa olla ajoissa liikenteessä. 

-kelan sivuilta löydät neuvot ja lomakkeet miten pystyt hakea joustavaa hoitorahaa

 

Paljon tietoa saa googlettamalla ja myös kysymällä neuvolasta tai muilta äideiltä.

 

Säde Sallinen 6.3.2017 

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 
Etusivu  |  Yhdistys  |  Jäsenyys  |  Edunvalvonta  |  Toiminta  |  Mökki  |  Ota yhteyttä  |  40 vuotta   |  Sivukartta
 
Logistiikan toimihenkilöt

Logistiikan toimihenkilöt ry
Asemamiehenkatu 4
00520 Helsinki

puh 09 613 231
fax 09 6132 3202

ilmoitukset ja palaute osoitteeseen
logistiikan.toimihenkilot(at)erto.fi

Logistiikantoimihenkilöt Instagramissa

Erto